Substantiivi

muokkaa

känni (5)

  1. (arkikieltä) humalatila, juopumus
    Oletko kännissä?
    vetää kännit – tulla humalaan

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkænːi/
  • tavutus: kän‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi känni kännit
genetiivi kännin kännien
(kännein)
partitiivi känniä kännejä
akkusatiivi känni;
kännin
kännit
sisäpaikallissijat
inessiivi kännissä känneissä
elatiivi kännistä känneistä
illatiivi känniin känneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kännillä känneillä
ablatiivi känniltä känneiltä
allatiivi kännille känneille
muut sijamuodot
essiivi känninä känneinä
translatiivi känniksi känneiksi
abessiivi kännittä känneittä
instruktiivi kännein
komitatiivi känneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo känni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Olla kännissä on peräisin ruotsin kielisestä sanonnasta vara i känning.[1].

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Sanueen sanat
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kaatokänni, kalsarikänni, kuivakänni, kännikala, perskänni, rähinäkänni, räkäkänni, änkyräkänni

Aiheesta muualla

muokkaa
  • känni Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 931 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa