Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

känni (5)

  1. (arkikieltä) humalatila, juopumus
    Oletko kännissä?
    vetää kännit – tulla humalaan

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkænːi/
  • tavutus: kän‧ni

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi känni kännit
genetiivi kännin kännien
(kännein)
partitiivi känniä kännejä
akkusatiivi känni;
kännin
kännit
sisäpaikallissijat
inessiivi kännissä känneissä
elatiivi kännistä känneistä
illatiivi känniin känneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kännillä känneillä
ablatiivi känniltä känneiltä
allatiivi kännille känneille
muut sijamuodot
essiivi känninä känneinä
translatiivi känniksi känneiksi
abessiivi kännittä känneittä
instruktiivi kännein
komitatiivi känneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo känni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Olla kännissä on peräisin ruotsin kielisestä sanonnasta vara i känning.[1].

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kaatokänni, kännikala, perskänni, räkäkänni, änkyräkänni

Aiheesta muualla muokkaa

  • känni Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa