SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

känni (5)

  1. (arkikieltä) humalatila, juopumus
    Oletko kännissä?
    vetää kännit – tulla humalaan

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkænːi/
  • tavutus: kän‧ni

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi känni kännit
genetiivi kännin kännien
partitiivi känniä kännejä
akkusatiivi känni;
kännin
kännit
sisäpaikallissijat
inessiivi kännissä känneissä
elatiivi kännistä känneistä
illatiivi känniin känneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kännillä känneillä
ablatiivi känniltä känneiltä
allatiivi kännille känneille
muut sijamuodot
essiivi känninä känneinä
translatiivi känniksi känneiksi
abessiivi kännittä känneittä
instruktiivi kännein
komitatiivi känneine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Olla kännissä on peräisin ruotsin kielisestä sanonnasta vara i känning.[1].

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kaatokänni, kännikala, perskänni, räkäkänni, änkyräkänni

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • känni Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa