käpristeleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakäpristeleminen (38)
- teonnimi verbistä käpristellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | käpristeleminen | käpristelemiset |
genetiivi | käpristelemisen | käpristelemisten käpristelemisien |
partitiivi | käpristelemistä | käpristelemisiä |
akkusatiivi | käpristeleminen; käpristelemisen |
käpristelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | käpristelemisessä | käpristelemisissä |
elatiivi | käpristelemisestä | käpristelemisistä |
illatiivi | käpristelemiseen | käpristelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | käpristelemisellä | käpristelemisillä |
ablatiivi | käpristelemiseltä | käpristelemisiltä |
allatiivi | käpristelemiselle | käpristelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | käpristelemisenä (käpristelemisnä) |
käpristelemisinä |
translatiivi | käpristelemiseksi | käpristelemisiksi |
abessiivi | käpristelemisettä | käpristelemisittä |
instruktiivi | – | käpristelemisin |
komitatiivi | – | käpristelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | käpristelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
käpristelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi käpristellä + johdin -minen