käsittelijä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakäsittelijä (12)
- henkilö, joka käsittelee jotakin asiaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | käsittelijä | käsittelijät |
genetiivi | käsittelijän | käsittelijöiden käsittelijöitten (käsittelijäin) |
partitiivi | käsittelijää | käsittelijöitä |
akkusatiivi | käsittelijä; käsittelijän |
käsittelijät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | käsittelijässä | käsittelijöissä |
elatiivi | käsittelijästä | käsittelijöistä |
illatiivi | käsittelijään | käsittelijöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | käsittelijällä | käsittelijöillä |
ablatiivi | käsittelijältä | käsittelijöiltä |
allatiivi | käsittelijälle | käsittelijöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | käsittelijänä | käsittelijöinä |
translatiivi | käsittelijäksi | käsittelijöiksi |
abessiivi | käsittelijättä | käsittelijöittä |
instruktiivi | – | käsittelijöin |
komitatiivi | – | käsittelijöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | käsittelijä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka käsittelee jotakin asiaa
|
Aiheesta muualla
muokkaa- käsittelijä Kielitoimiston sanakirjassa