käskijä

Suomi

Substantiivi

käskijä (12)

henkilö, joka käskee

Ääntäminen

IPA: /ˈkæskijæ/
tavutus: käs‧ki‧jä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	käskijä	käskijät
genetiivi	käskijän	käskijöiden käskijöitten (käskijäin)
partitiivi	käskijää	käskijöitä
akkusatiivi	käskijä; käskijän	käskijät
sisäpaikallissijat
inessiivi	käskijässä	käskijöissä
elatiivi	käskijästä	käskijöistä
illatiivi	käskijään	käskijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	käskijällä	käskijöillä
ablatiivi	käskijältä	käskijöiltä
allatiivi	käskijälle	käskijöille
muut sijamuodot
essiivi	käskijänä	käskijöinä
translatiivi	käskijäksi	käskijöiksi
abessiivi	käskijättä	käskijöittä
instruktiivi	–	käskijöin
komitatiivi	–	käskijöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	käskijä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka käskee

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

komentaja

Aiheesta muualla

käskijä Kielitoimiston sanakirjassa