kätteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakätteleminen (38)
- teonnimi verbistä kätellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kätteleminen | kättelemiset |
genetiivi | kättelemisen | kättelemisten kättelemisien |
partitiivi | kättelemistä | kättelemisiä |
akkusatiivi | kätteleminen; kättelemisen |
kättelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kättelemisessä | kättelemisissä |
elatiivi | kättelemisestä | kättelemisistä |
illatiivi | kättelemiseen | kättelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kättelemisellä | kättelemisillä |
ablatiivi | kättelemiseltä | kättelemisiltä |
allatiivi | kättelemiselle | kättelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kättelemisenä (kättelemisnä) |
kättelemisinä |
translatiivi | kättelemiseksi | kättelemisiksi |
abessiivi | kättelemisettä | kättelemisittä |
instruktiivi | – | kättelemisin |
komitatiivi | – | kättelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kättelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kättelemis- |