Substantiivi

muokkaa

kätyri (6)[1]

  1. (halventava) tuomittavaan tekoon jonkun apurina osallistuva henkilö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkæt̪yri/
  • tavutus: kä‧ty‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kätyri kätyrit
genetiivi kätyrin kätyrien
kätyreiden
kätyreitten
partitiivi kätyriä kätyreitä
kätyrejä
akkusatiivi kätyri;
kätyrin
kätyrit
sisäpaikallissijat
inessiivi kätyrissä kätyreissä
elatiivi kätyristä kätyreistä
illatiivi kätyriin kätyreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kätyrillä kätyreillä
ablatiivi kätyriltä kätyreiltä
allatiivi kätyrille kätyreille
muut sijamuodot
essiivi kätyrinä kätyreinä
translatiivi kätyriksi kätyreiksi
abessiivi kätyrittä kätyreittä
instruktiivi kätyrein
komitatiivi kätyreine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kätyri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kätyri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6