käväiseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakäväiseminen (38)
- teonnimi verbistä käväistä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | käväiseminen | käväisemiset |
genetiivi | käväisemisen | käväisemisten käväisemisien |
partitiivi | käväisemistä | käväisemisiä |
akkusatiivi | käväiseminen; käväisemisen |
käväisemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | käväisemisessä | käväisemisissä |
elatiivi | käväisemisestä | käväisemisistä |
illatiivi | käväisemiseen | käväisemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | käväisemisellä | käväisemisillä |
ablatiivi | käväisemiseltä | käväisemisiltä |
allatiivi | käväisemiselle | käväisemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | käväisemisenä (käväisemisnä) |
käväisemisinä |
translatiivi | käväisemiseksi | käväisemisiksi |
abessiivi | käväisemisettä | käväisemisittä |
instruktiivi | – | käväisemisin |
komitatiivi | – | käväisemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | käväisemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
käväisemis- |