käyttäytyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakäyttäytyminen (38)
- tapa, jolla elollinen olento käyttäytyy tai toimii
- oppilaan käyttäytymisen arviointi
- tapa, jolla järjestelmä tai laite toimii
- ylilastatun auton käyttäytyminen
Etymologia
muokkaa- käyttäytyä-verbistä muodostettu teonnimi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | käyttäytyminen | käyttäytymiset |
genetiivi | käyttäytymisen | käyttäytymisten käyttäytymisien |
partitiivi | käyttäytymistä | käyttäytymisiä |
akkusatiivi | käyttäytyminen; käyttäytymisen |
käyttäytymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | käyttäytymisessä | käyttäytymisissä |
elatiivi | käyttäytymisestä | käyttäytymisistä |
illatiivi | käyttäytymiseen | käyttäytymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | käyttäytymisellä | käyttäytymisillä |
ablatiivi | käyttäytymiseltä | käyttäytymisiltä |
allatiivi | käyttäytymiselle | käyttäytymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | käyttäytymisenä (käyttäytymisnä) |
käyttäytymisinä |
translatiivi | käyttäytymiseksi | käyttäytymisiksi |
abessiivi | käyttäytymisettä | käyttäytymisittä |
instruktiivi | – | käyttäytymisin |
komitatiivi | – | käyttäytymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | käyttäytymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
käyttäytymis- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaakäyttäytymismalli, käyttäytymistapa, käytös
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- käyttäytyminen Kielitoimiston sanakirjassa
- käyttäytyminen Tieteen termipankissa
Verbi
muokkaakäyttäytyminen
- (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä käyttäytyä