Katso artikkeli Käyttäytyminen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

käyttäytyminen (38)

  1. tapa, jolla elollinen olento käyttäytyy tai toimii
    oppilaan käyttäytymisen arviointi
  2. tapa, jolla järjestelmä tai laite toimii
    ylilastatun auton käyttäytyminen

Etymologia

muokkaa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käyttäytyminen käyttäytymiset
genetiivi käyttäytymisen käyttäytymisten
käyttäytymisien
partitiivi käyttäytymistä käyttäytymisiä
akkusatiivi käyttäytyminen;
käyttäytymisen
käyttäytymiset
sisäpaikallissijat
inessiivi käyttäytymisessä käyttäytymisissä
elatiivi käyttäytymisestä käyttäytymisistä
illatiivi käyttäytymiseen käyttäytymisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi käyttäytymisellä käyttäytymisillä
ablatiivi käyttäytymiseltä käyttäytymisiltä
allatiivi käyttäytymiselle käyttäytymisille
muut sijamuodot
essiivi käyttäytymisenä
(käyttäytymisnä)
käyttäytymisinä
translatiivi käyttäytymiseksi käyttäytymisiksi
abessiivi käyttäytymisettä käyttäytymisittä
instruktiivi käyttäytymisin
komitatiivi käyttäytymisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo käyttäytymise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
käyttäytymis-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

käyttäytymismalli, käyttäytymistapa, käytös

Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

käyttäytyminen

  1. (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä käyttäytyä