kaakeloiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakaakeloiminen (38)
- teonnimi verbistä kaakeloida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaakeloiminen | kaakeloimiset |
genetiivi | kaakeloimisen | kaakeloimisten kaakeloimisien |
partitiivi | kaakeloimista | kaakeloimisia |
akkusatiivi | kaakeloiminen; kaakeloimisen |
kaakeloimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaakeloimisessa | kaakeloimisissa |
elatiivi | kaakeloimisesta | kaakeloimisista |
illatiivi | kaakeloimiseen | kaakeloimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaakeloimisella | kaakeloimisilla |
ablatiivi | kaakeloimiselta | kaakeloimisilta |
allatiivi | kaakeloimiselle | kaakeloimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaakeloimisena (kaakeloimisna) |
kaakeloimisina |
translatiivi | kaakeloimiseksi | kaakeloimisiksi |
abessiivi | kaakeloimisetta | kaakeloimisitta |
instruktiivi | – | kaakeloimisin |
komitatiivi | – | kaakeloimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kaakeloimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kaakeloimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kaakeloida + johdin -minen