Substantiivi

muokkaa

kaameus (40)[1]

  1. se, että on kaamea

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑːmeus/ tai /ˈkɑːmeu̯s/
  • tavutus: kaa‧me‧us / kaa‧meus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaameus kaameudet
genetiivi kaameuden kaameuksien
partitiivi kaameutta kaameuksia
akkusatiivi kaameus;
kaameuden
kaameudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kaameudessa kaameuksissa
elatiivi kaameudesta kaameuksista
illatiivi kaameuteen kaameuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaameudella kaameuksilla
ablatiivi kaameudelta kaameuksilta
allatiivi kaameudelle kaameuksille
muut sijamuodot
essiivi kaameutena kaameuksina
translatiivi kaameudeksi kaameuksiksi
abessiivi kaameudetta kaameuksitta
instruktiivi kaameuksin
komitatiivi kaameuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kaameude-
vahva vartalo kaameute-
konsonantti-
vartalo
kaameut-

Etymologia

muokkaa

sanan kaamea vartalosta kaame- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kaameus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40