Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaameus (40)[1]

  1. se, että on kaamea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑːmeus/ tai /ˈkɑːmeu̯s/
  • tavutus: kaa‧me‧us / kaa‧meus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaameus kaameudet
genetiivi kaameuden kaameuksien
partitiivi kaameutta kaameuksia
akkusatiivi kaameus;
kaameuden
kaameudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kaameudessa kaameuksissa
elatiivi kaameudesta kaameuksista
illatiivi kaameuteen kaameuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaameudella kaameuksilla
ablatiivi kaameudelta kaameuksilta
allatiivi kaameudelle kaameuksille
muut sijamuodot
essiivi kaameutena kaameuksina
translatiivi kaameudeksi kaameuksiksi
abessiivi kaameudetta kaameuksitta
instruktiivi kaameuksin
komitatiivi kaameuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kaameude-
vahva vartalo kaameute-
konsonantti-
vartalo
kaameut-

Etymologia muokkaa

sanan kaamea vartalosta kaame- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kaameus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40