Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaara (9)[1]

  1. (arkikieltä, amerikansuomea) auto
  2. (vanhentunut) hevosvaunut[2]

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑːrɑ/
  • tavutus: kaa‧ra

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaara kaarat
genetiivi kaaran kaarojen
(kaarain)
partitiivi kaaraa kaaroja
akkusatiivi kaara;
kaaran
kaarat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaarassa kaaroissa
elatiivi kaarasta kaaroista
illatiivi kaaraan kaaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaaralla kaaroilla
ablatiivi kaaralta kaaroilta
allatiivi kaaralle kaaroille
muut sijamuodot
essiivi kaarana kaaroina
translatiivi kaaraksi kaaroiksi
abessiivi kaaratta kaaroitta
instruktiivi kaaroin
komitatiivi kaaroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kaara Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Hendell, Lauri (toim.): Sivistyssanakirja. 25,000 vierasperäistä sanaa ja nimeä y.m. selitettyinä, s. 249. Kolmas muuttamaton painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1939.