kaareutuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakaareutuminen (38)
- teonnimi verbistä kaareutua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaareutuminen | kaareutumiset |
| genetiivi | kaareutumisen | kaareutumisten kaareutumisien |
| partitiivi | kaareutumista | kaareutumisia |
| akkusatiivi | kaareutuminen; kaareutumisen |
kaareutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaareutumisessa | kaareutumisissa |
| elatiivi | kaareutumisesta | kaareutumisista |
| illatiivi | kaareutumiseen | kaareutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaareutumisella | kaareutumisilla |
| ablatiivi | kaareutumiselta | kaareutumisilta |
| allatiivi | kaareutumiselle | kaareutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaareutumisena (kaareutumisna) |
kaareutumisina |
| translatiivi | kaareutumiseksi | kaareutumisiksi |
| abessiivi | kaareutumisetta | kaareutumisitta |
| instruktiivi | – | kaareutumisin |
| komitatiivi | – | kaareutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaareutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaareutumis- | |