kaartunut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakaartunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kaartua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaartunut | kaartuneet |
| genetiivi | kaartuneen | kaartuneiden kaartuneitten |
| partitiivi | kaartunutta | kaartuneita |
| akkusatiivi | kaartunut; kaartuneen | kaartuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaartuneessa | kaartuneissa |
| elatiivi | kaartuneesta | kaartuneista |
| illatiivi | kaartuneeseen | kaartuneisiin kaartuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaartuneella | kaartuneilla |
| ablatiivi | kaartuneelta | kaartuneilta |
| allatiivi | kaartuneelle | kaartuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaartuneena | kaartuneina |
| translatiivi | kaartuneeksi | kaartuneiksi |
| abessiivi | kaartuneetta | kaartuneitta |
| instruktiivi | – | kaartunein |
| komitatiivi | – | kaartuneine |