kaasutteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakaasutteleminen (38)
- teonnimi verbistä kaasutella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaasutteleminen | kaasuttelemiset |
genetiivi | kaasuttelemisen | kaasuttelemisten kaasuttelemisien |
partitiivi | kaasuttelemista | kaasuttelemisia |
akkusatiivi | kaasutteleminen; kaasuttelemisen |
kaasuttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaasuttelemisessa | kaasuttelemisissa |
elatiivi | kaasuttelemisesta | kaasuttelemisista |
illatiivi | kaasuttelemiseen | kaasuttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaasuttelemisella | kaasuttelemisilla |
ablatiivi | kaasuttelemiselta | kaasuttelemisilta |
allatiivi | kaasuttelemiselle | kaasuttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaasuttelemisena (kaasuttelemisna) |
kaasuttelemisina |
translatiivi | kaasuttelemiseksi | kaasuttelemisiksi |
abessiivi | kaasuttelemisetta | kaasuttelemisitta |
instruktiivi | – | kaasuttelemisin |
komitatiivi | – | kaasuttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kaasuttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kaasuttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kaasutella + johdin -minen