kaatuileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakaatuileminen (38)
- teonnimi verbistä kaatuilla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaatuileminen | kaatuilemiset |
| genetiivi | kaatuilemisen | kaatuilemisten kaatuilemisien |
| partitiivi | kaatuilemista | kaatuilemisia |
| akkusatiivi | kaatuileminen; kaatuilemisen |
kaatuilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaatuilemisessa | kaatuilemisissa |
| elatiivi | kaatuilemisesta | kaatuilemisista |
| illatiivi | kaatuilemiseen | kaatuilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaatuilemisella | kaatuilemisilla |
| ablatiivi | kaatuilemiselta | kaatuilemisilta |
| allatiivi | kaatuilemiselle | kaatuilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaatuilemisena (kaatuilemisna) |
kaatuilemisina |
| translatiivi | kaatuilemiseksi | kaatuilemisiksi |
| abessiivi | kaatuilemisetta | kaatuilemisitta |
| instruktiivi | – | kaatuilemisin |
| komitatiivi | – | kaatuilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaatuilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaatuilemis- | |