Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaavailu (2)

  1. kaavaileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑːʋɑi̯lu/
  • tavutus: kaa‧vai‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaavailu kaavailut
genetiivi kaavailun kaavailujen
kaavailuiden
kaavailuitten
partitiivi kaavailua kaavailuita
kaavailuja
akkusatiivi kaavailu;
kaavailun
kaavailut
sisäpaikallissijat
inessiivi kaavailussa kaavailuissa
elatiivi kaavailusta kaavailuista
illatiivi kaavailuun kaavailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaavailulla kaavailuilla
ablatiivi kaavailulta kaavailuilta
allatiivi kaavailulle kaavailuille
muut sijamuodot
essiivi kaavailuna kaavailuina
translatiivi kaavailuksi kaavailuiksi
abessiivi kaavailutta kaavailuitta
instruktiivi kaavailuin
komitatiivi kaavailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaavailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa