kaavailu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakaavailu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑːʋɑi̯lu/
- tavutus: kaa‧vai‧lu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaavailu | kaavailut |
| genetiivi | kaavailun | kaavailujen kaavailuiden kaavailuitten |
| partitiivi | kaavailua | kaavailuita kaavailuja |
| akkusatiivi | kaavailu; kaavailun |
kaavailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaavailussa | kaavailuissa |
| elatiivi | kaavailusta | kaavailuista |
| illatiivi | kaavailuun | kaavailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaavailulla | kaavailuilla |
| ablatiivi | kaavailulta | kaavailuilta |
| allatiivi | kaavailulle | kaavailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaavailuna | kaavailuina |
| translatiivi | kaavailuksi | kaavailuiksi |
| abessiivi | kaavailutta | kaavailuitta |
| instruktiivi | – | kaavailuin |
| komitatiivi | – | kaavailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaavailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. kaavaileminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- kaavailu Kielitoimiston sanakirjassa