Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kahina (12)

  1. ääni joka syntyy esim. vaatteiden hankauksesta
  2. kina, sanaharkka, kahnaus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kahina kahinat
genetiivi kahinan kahinoiden
kahinoitten
(kahinain)
partitiivi kahinaa kahinoita
akkusatiivi kahina;
kahinan
kahinat
sisäpaikallissijat
inessiivi kahinassa kahinoissa
elatiivi kahinasta kahinoista
illatiivi kahinaan kahinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kahinalla kahinoilla
ablatiivi kahinalta kahinoilta
allatiivi kahinalle kahinoille
muut sijamuodot
essiivi kahinana kahinoina
translatiivi kahinaksi kahinoiksi
abessiivi kahinatta kahinoitta
instruktiivi kahinoin
komitatiivi kahinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kahina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa