kahinointi

Suomi

Substantiivi

kahinointi (5-J)

kahinoiminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkɑhiˌnoi̯nt̪i/
tavutus: ka‧hi‧noin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kahinointi	kahinoinnit
genetiivi	kahinoinnin	kahinointien (kahinointein)
partitiivi	kahinointia	kahinointeja
akkusatiivi	kahinointi; kahinoinnin	kahinoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kahinoinnissa	kahinoinneissa
elatiivi	kahinoinnista	kahinoinneista
illatiivi	kahinointiin	kahinointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kahinoinnilla	kahinoinneilla
ablatiivi	kahinoinnilta	kahinoinneilta
allatiivi	kahinoinnille	kahinoinneille
muut sijamuodot
essiivi	kahinointina	kahinointeina
translatiivi	kahinoinniksi	kahinoinneiksi
abessiivi	kahinoinnitta	kahinoinneitta
instruktiivi	–	kahinoinnein
komitatiivi	–	kahinointeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kahinoinni-
vahva vartalo	kahinointi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kahinoida (vartalo kahinoi-) + johdin -nti

Käännökset

1. kahinoiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kahinointi Kielitoimiston sanakirjassa