Substantiivi

muokkaa

kahlaamo (2)[1]

  1. matalavetinen joenylityspaikka

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑhlɑːmo/
  • tavutus: kah‧laa‧mo

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kahlaamo kahlaamot
genetiivi kahlaamon kahlaamojen
kahlaamoiden
kahlaamoitten
partitiivi kahlaamoa kahlaamoita
kahlaamoja
akkusatiivi kahlaamo;
kahlaamon
kahlaamot
sisäpaikallissijat
inessiivi kahlaamossa kahlaamoissa
elatiivi kahlaamosta kahlaamoista
illatiivi kahlaamoon kahlaamoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kahlaamolla kahlaamoilla
ablatiivi kahlaamolta kahlaamoilta
allatiivi kahlaamolle kahlaamoille
muut sijamuodot
essiivi kahlaamona kahlaamoina
translatiivi kahlaamoksi kahlaamoiksi
abessiivi kahlaamotta kahlaamoitta
instruktiivi kahlaamoin
komitatiivi kahlaamoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kahlaamo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbi kahlata + johdin -mo

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2