kahlitseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakahlitseminen (38)
- teonnimi verbistä kahlita
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kahlitseminen | kahlitsemiset |
| genetiivi | kahlitsemisen | kahlitsemisten kahlitsemisien |
| partitiivi | kahlitsemista | kahlitsemisia |
| akkusatiivi | kahlitseminen; kahlitsemisen |
kahlitsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kahlitsemisessa | kahlitsemisissa |
| elatiivi | kahlitsemisesta | kahlitsemisista |
| illatiivi | kahlitsemiseen | kahlitsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kahlitsemisella | kahlitsemisilla |
| ablatiivi | kahlitsemiselta | kahlitsemisilta |
| allatiivi | kahlitsemiselle | kahlitsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kahlitsemisena (kahlitsemisna) |
kahlitsemisina |
| translatiivi | kahlitsemiseksi | kahlitsemisiksi |
| abessiivi | kahlitsemisetta | kahlitsemisitta |
| instruktiivi | – | kahlitsemisin |
| komitatiivi | – | kahlitsemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kahlitsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kahlitsemis- | |