Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kahtalaisuus (40)

  1. se, että on kahtalainen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑht̪ɑˌlɑi̯suːs/
  • tavutus: kah‧ta‧lai‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kahtalaisuus kahtalaisuudet
genetiivi kahtalaisuuden kahtalaisuuksien
partitiivi kahtalaisuutta kahtalaisuuksia
akkusatiivi kahtalaisuus;
kahtalaisuuden
kahtalaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kahtalaisuudessa kahtalaisuuksissa
elatiivi kahtalaisuudesta kahtalaisuuksista
illatiivi kahtalaisuuteen kahtalaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kahtalaisuudella kahtalaisuuksilla
ablatiivi kahtalaisuudelta kahtalaisuuksilta
allatiivi kahtalaisuudelle kahtalaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kahtalaisuutena kahtalaisuuksina
translatiivi kahtalaisuudeksi kahtalaisuuksiksi
abessiivi kahtalaisuudetta kahtalaisuuksitta
instruktiivi kahtalaisuuksin
komitatiivi kahtalaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kahtalaisuude-
vahva vartalo kahtalaisuute-
konsonantti-
vartalo
kahtalaisuut-

Etymologia muokkaa

sanan kahtalainen vartalosta kahtalais- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa