Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaihikka (14-A)

  1. kaihikoiden suvun (Ramaricium) kantasieni
  2. erityisesti Suomessa uhanalainen, tuoreilla lehtomaisilla kankailla kasvava Ramaricium alboochraceum

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaihikka kaihikat
genetiivi kaihikan kaihikoiden
kaihikoitten
kaihikkojen
(kaihikkain)
partitiivi kaihikkaa kaihikoita
kaihikkoja
akkusatiivi kaihikka;
kaihikan
kaihikat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaihikassa kaihikoissa
elatiivi kaihikasta kaihikoista
illatiivi kaihikkaan kaihikkoihin
kaihikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaihikalla kaihikoilla
ablatiivi kaihikalta kaihikoilta
allatiivi kaihikalle kaihikoille
muut sijamuodot
essiivi kaihikkana kaihikkoina
kaihikoina
translatiivi kaihikaksi kaihikoiksi
abessiivi kaihikatta kaihikoitta
instruktiivi kaihikoin
komitatiivi kaihikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kaihika-
vahva vartalo kaihikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Lähteet muokkaa

  • kaihikka Laji.fi. (Päivitettävä julkaisu.). Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 2.11.2019.