kaihteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakaihteleminen (38)
- teonnimi verbistä kaihdella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaihteleminen | kaihtelemiset |
| genetiivi | kaihtelemisen | kaihtelemisten kaihtelemisien |
| partitiivi | kaihtelemista | kaihtelemisia |
| akkusatiivi | kaihteleminen; kaihtelemisen |
kaihtelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaihtelemisessa | kaihtelemisissa |
| elatiivi | kaihtelemisesta | kaihtelemisista |
| illatiivi | kaihtelemiseen | kaihtelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaihtelemisella | kaihtelemisilla |
| ablatiivi | kaihtelemiselta | kaihtelemisilta |
| allatiivi | kaihtelemiselle | kaihtelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaihtelemisena (kaihtelemisna) |
kaihtelemisina |
| translatiivi | kaihtelemiseksi | kaihtelemisiksi |
| abessiivi | kaihtelemisetta | kaihtelemisitta |
| instruktiivi | – | kaihtelemisin |
| komitatiivi | – | kaihtelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaihtelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaihtelemis- | |