kainostelu

Suomi

Substantiivi

kainostelu (2)

kainosteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkɑi̯nosˌt̪elu/
tavutus: kai‧nos‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kainostelu	kainostelut
genetiivi	kainostelun	kainostelujen kainosteluiden kainosteluitten
partitiivi	kainostelua	kainosteluita kainosteluja
akkusatiivi	kainostelu; kainostelun	kainostelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kainostelussa	kainosteluissa
elatiivi	kainostelusta	kainosteluista
illatiivi	kainosteluun	kainosteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kainostelulla	kainosteluilla
ablatiivi	kainostelulta	kainosteluilta
allatiivi	kainostelulle	kainosteluille
muut sijamuodot
essiivi	kainosteluna	kainosteluina
translatiivi	kainosteluksi	kainosteluiksi
abessiivi	kainostelutta	kainosteluitta
instruktiivi	–	kainosteluin
komitatiivi	–	kainosteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kainostelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kainostella (vokaalivartalo kainostel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. kainosteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kainostelu Kielitoimiston sanakirjassa