kaivattava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kaivata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaivattava kaivattavat
genetiivi kaivattavan kaivattavien
(kaivattavain)
partitiivi kaivattavaa kaivattavia
akkusatiivi kaivattava; kaivattavan kaivattavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaivattavassa kaivattavissa
elatiivi kaivattavasta kaivattavista
illatiivi kaivattavaan kaivattaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaivattavalla kaivattavilla
ablatiivi kaivattavalta kaivattavilta
allatiivi kaivattavalle kaivattaville
muut sijamuodot
essiivi kaivattavana kaivattavina
translatiivi kaivattavaksi kaivattaviksi
abessiivi kaivattavatta kaivattavitta
instruktiivi kaivattavin
komitatiivi kaivattavine

kaivattava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kaivattaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaivattava kaivattavat
genetiivi kaivattavan kaivattavien
(kaivattavain)
partitiivi kaivattavaa kaivattavia
akkusatiivi kaivattava; kaivattavan kaivattavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaivattavassa kaivattavissa
elatiivi kaivattavasta kaivattavista
illatiivi kaivattavaan kaivattaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaivattavalla kaivattavilla
ablatiivi kaivattavalta kaivattavilta
allatiivi kaivattavalle kaivattaville
muut sijamuodot
essiivi kaivattavana kaivattavina
translatiivi kaivattavaksi kaivattaviksi
abessiivi kaivattavatta kaivattavitta
instruktiivi kaivattavin
komitatiivi kaivattavine