kaivautuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakaivautuminen (38)
- teonnimi verbistä kaivautua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaivautuminen | kaivautumiset |
| genetiivi | kaivautumisen | kaivautumisten kaivautumisien |
| partitiivi | kaivautumista | kaivautumisia |
| akkusatiivi | kaivautuminen; kaivautumisen |
kaivautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaivautumisessa | kaivautumisissa |
| elatiivi | kaivautumisesta | kaivautumisista |
| illatiivi | kaivautumiseen | kaivautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaivautumisella | kaivautumisilla |
| ablatiivi | kaivautumiselta | kaivautumisilta |
| allatiivi | kaivautumiselle | kaivautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaivautumisena (kaivautumisna) |
kaivautumisina |
| translatiivi | kaivautumiseksi | kaivautumisiksi |
| abessiivi | kaivautumisetta | kaivautumisitta |
| instruktiivi | – | kaivautumisin |
| komitatiivi | – | kaivautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaivautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaivautumis- | |