kajava
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- kumpi tahansa lokkien heimoon kuuluvan kajavien suvun (Rissa) lintulaji tai sellaisen yksilö
- (vanhentunut) lokki
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑjɑʋɑ/
- tavutus: ka‧ja‧va
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kajava | kajavat |
| genetiivi | kajavan | kajavien (kajavain) |
| partitiivi | kajavaa | kajavia |
| akkusatiivi | kajava; kajavan |
kajavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kajavassa | kajavissa |
| elatiivi | kajavasta | kajavista |
| illatiivi | kajavaan | kajaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kajavalla | kajavilla |
| ablatiivi | kajavalta | kajavilta |
| allatiivi | kajavalle | kajaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kajavana | kajavina |
| translatiivi | kajavaksi | kajaviksi |
| abessiivi | kajavatta | kajavitta |
| instruktiivi | – | kajavin |
| komitatiivi | – | kajavine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kajava- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- itämerensuomalainen sana, joka on rakenteensa perusteella todennäköisesti -va-johdos jostakin toisesta sanastatarkenna.[2] Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 (muodossa ”cajawa”).[3]
Käännökset muokkaa
1. mikä tahansa Rissa-suvun lintu
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kajava Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
- ↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 37, 43. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.
- ↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 323. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.