Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaksijakoisuus (40)

  1. se, että on kaksijakoinen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaksijakoisuus kaksijakoisuudet
genetiivi kaksijakoisuuden kaksijakoisuuksien
partitiivi kaksijakoisuutta kaksijakoisuuksia
akkusatiivi kaksijakoisuus;
kaksijakoisuuden
kaksijakoisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kaksijakoisuudessa kaksijakoisuuksissa
elatiivi kaksijakoisuudesta kaksijakoisuuksista
illatiivi kaksijakoisuuteen kaksijakoisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaksijakoisuudella kaksijakoisuuksilla
ablatiivi kaksijakoisuudelta kaksijakoisuuksilta
allatiivi kaksijakoisuudelle kaksijakoisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kaksijakoisuutena kaksijakoisuuksina
translatiivi kaksijakoisuudeksi kaksijakoisuuksiksi
abessiivi kaksijakoisuudetta kaksijakoisuuksitta
instruktiivi kaksijakoisuuksin
komitatiivi kaksijakoisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kaksijakoisuude-
vahva vartalo kaksijakoisuute-
konsonantti-
vartalo
kaksijakoisuut-

Etymologia muokkaa

sanan kaksijakoinen vartalosta kaksijakois- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa