Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaksikotisuus (40)

  1. se, että on kaksikotinen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaksikotisuus kaksikotisuudet
genetiivi kaksikotisuuden kaksikotisuuksien
partitiivi kaksikotisuutta kaksikotisuuksia
akkusatiivi kaksikotisuus;
kaksikotisuuden
kaksikotisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kaksikotisuudessa kaksikotisuuksissa
elatiivi kaksikotisuudesta kaksikotisuuksista
illatiivi kaksikotisuuteen kaksikotisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaksikotisuudella kaksikotisuuksilla
ablatiivi kaksikotisuudelta kaksikotisuuksilta
allatiivi kaksikotisuudelle kaksikotisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kaksikotisuutena kaksikotisuuksina
translatiivi kaksikotisuudeksi kaksikotisuuksiksi
abessiivi kaksikotisuudetta kaksikotisuuksitta
instruktiivi kaksikotisuuksin
komitatiivi kaksikotisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kaksikotisuude-
vahva vartalo kaksikotisuute-
konsonantti-
vartalo
kaksikotisuut-

Etymologia muokkaa

sanan kaksikotinen vartalosta kaksikotis- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa