Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaksimielisyys (40)

  1. puheessa tai tekstissä oleva kohta, jolla on tahallinen tai tahaton toinen, varsinkin seksuaalisuuteen liittyvä, merkitys; käytetään flirttailussa ja huumorissa
  2. se, että on kaksimielinen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaksimielisyys kaksimielisyydet
genetiivi kaksimielisyyden kaksimielisyyksien
partitiivi kaksimielisyyttä kaksimielisyyksiä
akkusatiivi kaksimielisyys;
kaksimielisyyden
kaksimielisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi kaksimielisyydessä kaksimielisyyksissä
elatiivi kaksimielisyydestä kaksimielisyyksistä
illatiivi kaksimielisyyteen kaksimielisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaksimielisyydellä kaksimielisyyksillä
ablatiivi kaksimielisyydeltä kaksimielisyyksiltä
allatiivi kaksimielisyydelle kaksimielisyyksille
muut sijamuodot
essiivi kaksimielisyytenä kaksimielisyyksinä
translatiivi kaksimielisyydeksi kaksimielisyyksiksi
abessiivi kaksimielisyydettä kaksimielisyyksittä
instruktiivi kaksimielisyyksin
komitatiivi kaksimielisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kaksimielisyyde-
vahva vartalo kaksimielisyyte-
konsonantti-
vartalo
kaksimielisyyt-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa