kalenteri

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kalenteri (6)

  1. astronomisiin ilmiöihin perustuva ajanlaskun järjestelmä, joka jakaa ajan säännöllisiin osiin
    juliaaninen kalenteri, gregoriaaninen kalenteri
  2. päivät järjestyksessä esittävä luettelo tai taulukko, johon on koottu tietoa päivistä, esimerkiksi juhlapyhät ja nimipäivät

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑlenˌt̪eri/
  • tavutus: ka‧len‧te‧ri

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kalenteri kalenterit
genetiivi kalenterin kalenterien
kalentereiden
kalentereitten
partitiivi kalenteria kalentereita
kalentereja
akkusatiivi kalenteri;
kalenterin
kalenterit
sisäpaikallissijat
inessiivi kalenterissa kalentereissa
elatiivi kalenterista kalentereista
illatiivi kalenteriin kalentereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalenterilla kalentereilla
ablatiivi kalenterilta kalentereilta
allatiivi kalenterille kalentereille
muut sijamuodot
essiivi kalenterina kalentereina
translatiivi kalenteriksi kalentereiksi
abessiivi kalenteritta kalentereitta
instruktiivi kalenterein
komitatiivi kalentereine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

aateliskalenteri, adventtikalenteri, joulukalenteri, juorukalenteri, kalenterikuukausi, kalenterivuorokausi, kalenterivuosi, kilpailukalenteri, poikakalenteri, pöytäkalenteri, riimukalenteri, seinäkalenteri, tapahtumakalenteri, taskukalenteri, tyttökalenteri, vuosikalenteri

Aiheesta muuallaMuokkaa