kalkitus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kalkitus (39)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑlkit̪us/
- tavutus: kal‧ki‧tus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kalkitus | kalkitukset |
genetiivi | kalkituksen | kalkitusten kalkituksien |
partitiivi | kalkitusta | kalkituksia |
akkusatiivi | kalkitus; kalkituksen |
kalkitukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kalkituksessa | kalkituksissa |
elatiivi | kalkituksesta | kalkituksista |
illatiivi | kalkitukseen | kalkituksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kalkituksella | kalkituksilla |
ablatiivi | kalkitukselta | kalkituksilta |
allatiivi | kalkitukselle | kalkituksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kalkituksena | kalkituksina |
translatiivi | kalkitukseksi | kalkituksiksi |
abessiivi | kalkituksetta | kalkituksitta |
instruktiivi | – | kalkituksin |
komitatiivi | – | kalkituksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kalkitukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kalkitus- |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä kalkita (kalkit- + -us)
Käännökset muokkaa
1. kalkitseminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |