Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kalkitus (39)

  1. kalkitseminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑlkit̪us/
  • tavutus: kal‧ki‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kalkitus kalkitukset
genetiivi kalkituksen kalkitusten
kalkituksien
partitiivi kalkitusta kalkituksia
akkusatiivi kalkitus;
kalkituksen
kalkitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kalkituksessa kalkituksissa
elatiivi kalkituksesta kalkituksista
illatiivi kalkitukseen kalkituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalkituksella kalkituksilla
ablatiivi kalkitukselta kalkituksilta
allatiivi kalkitukselle kalkituksille
muut sijamuodot
essiivi kalkituksena kalkituksina
translatiivi kalkitukseksi kalkituksiksi
abessiivi kalkituksetta kalkituksitta
instruktiivi kalkituksin
komitatiivi kalkituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kalkitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kalkitus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kalkita (kalkit- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa