Wikipedia
Katso artikkeli Kalkitus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kalkitus (39)

  1. kalkitseminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑlkit̪us/
  • tavutus: kal‧ki‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kalkitus kalkitukset
genetiivi kalkituksen kalkitusten
kalkituksien
partitiivi kalkitusta kalkituksia
akkusatiivi kalkitus;
kalkituksen
kalkitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kalkituksessa kalkituksissa
elatiivi kalkituksesta kalkituksista
illatiivi kalkitukseen kalkituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalkituksella kalkituksilla
ablatiivi kalkitukselta kalkituksilta
allatiivi kalkitukselle kalkituksille
muut sijamuodot
essiivi kalkituksena kalkituksina
translatiivi kalkitukseksi kalkituksiksi
abessiivi kalkituksetta kalkituksitta
instruktiivi kalkituksin
komitatiivi kalkituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kalkitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kalkitus-

Etymologia

muokkaa
  Tämän sana-artikkelin tietojen paikkansapitävyys on kyseenalaistettu, ja artikkeli tarvitsee tarkistamista.

Artikkelin keskustelusivulla voi keskustella epäselvyyksistä.

verbi kalkita + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa