kalkutteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakalkutteleminen (38)
- teonnimi verbistä kalkutella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kalkutteleminen | kalkuttelemiset |
| genetiivi | kalkuttelemisen | kalkuttelemisten kalkuttelemisien |
| partitiivi | kalkuttelemista | kalkuttelemisia |
| akkusatiivi | kalkutteleminen; kalkuttelemisen |
kalkuttelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kalkuttelemisessa | kalkuttelemisissa |
| elatiivi | kalkuttelemisesta | kalkuttelemisista |
| illatiivi | kalkuttelemiseen | kalkuttelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kalkuttelemisella | kalkuttelemisilla |
| ablatiivi | kalkuttelemiselta | kalkuttelemisilta |
| allatiivi | kalkuttelemiselle | kalkuttelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kalkuttelemisena (kalkuttelemisna) |
kalkuttelemisina |
| translatiivi | kalkuttelemiseksi | kalkuttelemisiksi |
| abessiivi | kalkuttelemisetta | kalkuttelemisitta |
| instruktiivi | – | kalkuttelemisin |
| komitatiivi | – | kalkuttelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kalkuttelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kalkuttelemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi kalkutella + johdin -minen