kalkuttelu

Suomi

Substantiivi

kalkuttelu (2)

kalkutteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkɑlkut̪ˌt̪elu/
tavutus: kal‧kut‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kalkuttelu	kalkuttelut
genetiivi	kalkuttelun	kalkuttelujen kalkutteluiden kalkutteluitten
partitiivi	kalkuttelua	kalkutteluita kalkutteluja
akkusatiivi	kalkuttelu; kalkuttelun	kalkuttelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kalkuttelussa	kalkutteluissa
elatiivi	kalkuttelusta	kalkutteluista
illatiivi	kalkutteluun	kalkutteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kalkuttelulla	kalkutteluilla
ablatiivi	kalkuttelulta	kalkutteluilta
allatiivi	kalkuttelulle	kalkutteluille
muut sijamuodot
essiivi	kalkutteluna	kalkutteluina
translatiivi	kalkutteluksi	kalkutteluiksi
abessiivi	kalkuttelutta	kalkutteluitta
instruktiivi	–	kalkutteluin
komitatiivi	–	kalkutteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kalkuttelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kalkutella ((vahva) vokaalivartalo kalkuttel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. kalkutteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kalkuttelu Kielitoimiston sanakirjassa