kalkutus

Suomi

Substantiivi

kalkutus (39)

kalkuttaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkɑlkut̪us/
tavutus: kal‧ku‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kalkutus	kalkutukset
genetiivi	kalkutuksen	kalkutusten kalkutuksien
partitiivi	kalkutusta	kalkutuksia
akkusatiivi	kalkutus; kalkutuksen	kalkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kalkutuksessa	kalkutuksissa
elatiivi	kalkutuksesta	kalkutuksista
illatiivi	kalkutukseen	kalkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kalkutuksella	kalkutuksilla
ablatiivi	kalkutukselta	kalkutuksilta
allatiivi	kalkutukselle	kalkutuksille
muut sijamuodot
essiivi	kalkutuksena	kalkutuksina
translatiivi	kalkutukseksi	kalkutuksiksi
abessiivi	kalkutuksetta	kalkutuksitta
instruktiivi	–	kalkutuksin
komitatiivi	–	kalkutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kalkutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kalkutus-

Etymologia

verbi kalkuttaa (heikko vartalo kalkut|a-) + johdin -us

Käännökset

1. kalkuttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kalkutus Kielitoimiston sanakirjassa