kallisteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakallisteleminen (38)
- teonnimi verbistä kallistella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kallisteleminen | kallistelemiset |
genetiivi | kallistelemisen | kallistelemisten kallistelemisien |
partitiivi | kallistelemista | kallistelemisia |
akkusatiivi | kallisteleminen; kallistelemisen |
kallistelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kallistelemisessa | kallistelemisissa |
elatiivi | kallistelemisesta | kallistelemisista |
illatiivi | kallistelemiseen | kallistelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kallistelemisella | kallistelemisilla |
ablatiivi | kallistelemiselta | kallistelemisilta |
allatiivi | kallistelemiselle | kallistelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kallistelemisena (kallistelemisna) |
kallistelemisina |
translatiivi | kallistelemiseksi | kallistelemisiksi |
abessiivi | kallistelemisetta | kallistelemisitta |
instruktiivi | – | kallistelemisin |
komitatiivi | – | kallistelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kallistelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kallistelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kallistella + johdin -minen