Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kalseus (40)[1]

  1. se, että on kalsea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑlseus/ tai /ˈkɑlseu̯s/
  • tavutus: kal‧se‧us / kal‧seus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kalseus kalseudet
genetiivi kalseuden kalseuksien
partitiivi kalseutta kalseuksia
akkusatiivi kalseus;
kalseuden
kalseudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kalseudessa kalseuksissa
elatiivi kalseudesta kalseuksista
illatiivi kalseuteen kalseuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalseudella kalseuksilla
ablatiivi kalseudelta kalseuksilta
allatiivi kalseudelle kalseuksille
muut sijamuodot
essiivi kalseutena kalseuksina
translatiivi kalseudeksi kalseuksiksi
abessiivi kalseudetta kalseuksitta
instruktiivi kalseuksin
komitatiivi kalseuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kalseude-
vahva vartalo kalseute-
konsonantti-
vartalo
kalseut-

Etymologia muokkaa

sanan kalsea vartalosta kalse- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kalseus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40