Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kalvinta (9-J)

  1. kalviminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑlʋint̪ɑ/
  • tavutus: kal‧vin‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kalvinta kalvinnat
genetiivi kalvinnan kalvintojen
(kalvintain)
partitiivi kalvintaa kalvintoja
akkusatiivi kalvinta;
kalvinnan
kalvinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi kalvinnassa kalvinnoissa
elatiivi kalvinnasta kalvinnoista
illatiivi kalvintaan kalvintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalvinnalla kalvinnoilla
ablatiivi kalvinnalta kalvinnoilta
allatiivi kalvinnalle kalvinnoille
muut sijamuodot
essiivi kalvintana kalvintoina
translatiivi kalvinnaksi kalvinnoiksi
abessiivi kalvinnatta kalvinnoitta
instruktiivi kalvinnoin
komitatiivi kalvintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kalvinna-
vahva vartalo kalvinta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa