kammitsoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakammitsoiminen (38)
- teonnimi verbistä kammitsoida
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kammitsoiminen | kammitsoimiset |
| genetiivi | kammitsoimisen | kammitsoimisten kammitsoimisien |
| partitiivi | kammitsoimista | kammitsoimisia |
| akkusatiivi | kammitsoiminen; kammitsoimisen |
kammitsoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kammitsoimisessa | kammitsoimisissa |
| elatiivi | kammitsoimisesta | kammitsoimisista |
| illatiivi | kammitsoimiseen | kammitsoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kammitsoimisella | kammitsoimisilla |
| ablatiivi | kammitsoimiselta | kammitsoimisilta |
| allatiivi | kammitsoimiselle | kammitsoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kammitsoimisena (kammitsoimisna) |
kammitsoimisina |
| translatiivi | kammitsoimiseksi | kammitsoimisiksi |
| abessiivi | kammitsoimisetta | kammitsoimisitta |
| instruktiivi | – | kammitsoimisin |
| komitatiivi | – | kammitsoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kammitsoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kammitsoimis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi kammitsoida + johdin -minen