Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kammottavuus (40)

  1. se, että on kammottava

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑmːot̪ˌt̪ɑʋuːs/
  • tavutus: kam‧mot‧ta‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kammottavuus kammottavuudet
genetiivi kammottavuuden kammottavuuksien
partitiivi kammottavuutta kammottavuuksia
akkusatiivi kammottavuus;
kammottavuuden
kammottavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kammottavuudessa kammottavuuksissa
elatiivi kammottavuudesta kammottavuuksista
illatiivi kammottavuuteen kammottavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kammottavuudella kammottavuuksilla
ablatiivi kammottavuudelta kammottavuuksilta
allatiivi kammottavuudelle kammottavuuksille
muut sijamuodot
essiivi kammottavuutena kammottavuuksina
translatiivi kammottavuudeksi kammottavuuksiksi
abessiivi kammottavuudetta kammottavuuksitta
instruktiivi kammottavuuksin
komitatiivi kammottavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kammottavuude-
vahva vartalo kammottavuute-
konsonantti-
vartalo
kammottavuut-

Etymologia muokkaa

sanan kammottava vartalosta kammottav- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa