Wikipedia
Katso artikkeli Kandela Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kandela (12)

  1. valon intensiteetin eli valon voimakkuuden eli valovoiman SI-järjestelmän mukainen yksikkö. Tunnus cd.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑndelɑ/
  • tavutus: kan‧de‧la

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kandela kandelat
genetiivi kandelan kandeloiden
kandeloitten
(kandelain)
partitiivi kandelaa kandeloita
akkusatiivi kandela;
kandelan
kandelat
sisäpaikallissijat
inessiivi kandelassa kandeloissa
elatiivi kandelasta kandeloista
illatiivi kandelaan kandeloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kandelalla kandeloilla
ablatiivi kandelalta kandeloilta
allatiivi kandelalle kandeloille
muut sijamuodot
essiivi kandelana kandeloina
translatiivi kandelaksi kandeloiksi
abessiivi kandelatta kandeloitta
instruktiivi kandeloin
komitatiivi kandeloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kandela-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Turkki

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kandela -sı

  1. kynttilä

Liittyvät sanat

muokkaa