Katso myös: Kanerva
Wikipedia
Katso artikkeli Kanerva Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Kanerva

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kanerva (10)

  1. kanervakasveihin kuuluva varpu Calluna vulgaris
  2. (yleisesti) mikä tahansa kanervien (Calluna) suvun kasvi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑnerʋɑ/
  • tavutus: ka‧ner‧va

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kanerva kanervat
genetiivi kanervan kanervien
(kanervain)
partitiivi kanervaa kanervia
akkusatiivi kanerva;
kanervan
kanervat
sisäpaikallissijat
inessiivi kanervassa kanervissa
elatiivi kanervasta kanervista
illatiivi kanervaan kanerviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kanervalla kanervilla
ablatiivi kanervalta kanervilta
allatiivi kanervalle kanerville
muut sijamuodot
essiivi kanervana kanervina
translatiivi kanervaksi kanerviksi
abessiivi kanervatta kanervitta
instruktiivi kanervin
komitatiivi kanervine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kanerva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Sanan alkuperä on tuntematon. Sillä on likimääräisiä vastineita lähisukukielissä: karjalan kanarva, vepsän kanabr', vatjan kanabro ja viron kanarbik. Venäjän murteellista sanaa канáбра pidetään lainana itämerensuomesta. Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kanervakasvi, kanervakäärme, kanervankukka, kanervanummi, kanervatyyppi, kellokanerva, kurjenkanerva

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 255. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.