kangertelu

Suomi

Substantiivi

kangertelu (2)

kangerteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkɑŋːerˌt̪elu/
tavutus: kan‧ger‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kangertelu	kangertelut
genetiivi	kangertelun	kangertelujen kangerteluiden kangerteluitten
partitiivi	kangertelua	kangerteluita kangerteluja
akkusatiivi	kangertelu; kangertelun	kangertelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kangertelussa	kangerteluissa
elatiivi	kangertelusta	kangerteluista
illatiivi	kangerteluun	kangerteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kangertelulla	kangerteluilla
ablatiivi	kangertelulta	kangerteluilta
allatiivi	kangertelulle	kangerteluille
muut sijamuodot
essiivi	kangerteluna	kangerteluina
translatiivi	kangerteluksi	kangerteluiksi
abessiivi	kangertelutta	kangerteluitta
instruktiivi	–	kangerteluin
komitatiivi	–	kangerteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kangertelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kangerrella ((vahva) vokaalivartalo kangertel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. kangerteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kangertelu Kielitoimiston sanakirjassa