kankuri
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (vanhahtava) kankaankutoja
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑŋkuri/
- tavutus: kan‧ku‧ri
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kankuri | kankurit |
genetiivi | kankurin | kankurien kankureiden kankureitten |
partitiivi | kankuria | kankureita kankureja |
akkusatiivi | kankuri; kankurin |
kankurit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kankurissa | kankureissa |
elatiivi | kankurista | kankureista |
illatiivi | kankuriin | kankureihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kankurilla | kankureilla |
ablatiivi | kankurilta | kankureilta |
allatiivi | kankurille | kankureille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kankurina | kankureina |
translatiivi | kankuriksi | kankureiksi |
abessiivi | kankuritta | kankureitta |
instruktiivi | – | kankurein |
komitatiivi | – | kankureine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kankuri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kankuri Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6