Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kankuri (6)[1]

  1. (vanhahtava) kankaankutoja

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑŋkuri/
  • tavutus: kan‧ku‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kankuri kankurit
genetiivi kankurin kankurien
kankureiden
kankureitten
partitiivi kankuria kankureita
kankureja
akkusatiivi kankuri;
kankurin
kankurit
sisäpaikallissijat
inessiivi kankurissa kankureissa
elatiivi kankurista kankureista
illatiivi kankuriin kankureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kankurilla kankureilla
ablatiivi kankurilta kankureilta
allatiivi kankurille kankureille
muut sijamuodot
essiivi kankurina kankureina
translatiivi kankuriksi kankureiksi
abessiivi kankuritta kankureitta
instruktiivi kankurein
komitatiivi kankureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kankuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kankuri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6