Substantiivi

muokkaa

kannatin (33-C)[1]

  1. se, minkä varassa jokin pysyy, on koholla tai paikoillaan, estyy kaatumasta tai putoamasta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑnːɑt̪in/
  • tavutus: kan‧na‧tin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kannatin kannattimet
genetiivi kannattimen kannattimien
kannatinten
partitiivi kannatinta kannattimia
akkusatiivi kannatin;
kannattimen
kannattimet
sisäpaikallissijat
inessiivi kannattimessa kannattimissa
elatiivi kannattimesta kannattimista
illatiivi kannattimeen kannattimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kannattimella kannattimilla
ablatiivi kannattimelta kannattimilta
allatiivi kannattimelle kannattimille
muut sijamuodot
essiivi kannattimena
(kannatinna)
kannattimina
translatiivi kannattimeksi kannattimiksi
abessiivi kannattimetta kannattimitta
instruktiivi kannattimin
komitatiivi kannattimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kannattime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kannatin-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kannatinpalkki, kannatinpylväs

Aiheesta muualla

muokkaa

kannatin

  1. (taivutusmuoto) yksikön 1. persoona, imperfekti sanasta kannattaa
    Minä kannatin toista vaihtoehtoa.

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33-C