kannibaali

Suomi

kannibaali (5)

eläin joka syö oman lajinsa jäseniä
Eräs hämähäkkilaji suihkuttaa naaraan päälle tainnuttavan sumutteen, jonka jälkeen koiras pääsee parittelemaan. Tämä onkin koiraan kannalta turvallisin tapa, koska monet naarashämähäkit ovat kannibaaleja, vieläpä sitä sorttia, joka on paljon useammin nälkäinen kuin seksinnälkäinen.^[1]
ihmissyöjä

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kannibaali	kannibaalit
genetiivi	kannibaalin	kannibaalien (kannibaalein)
partitiivi	kannibaalia	kannibaaleja
akkusatiivi	kannibaali; kannibaalin	kannibaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kannibaalissa	kannibaaleissa
elatiivi	kannibaalista	kannibaaleista
illatiivi	kannibaaliin	kannibaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kannibaalilla	kannibaaleilla
ablatiivi	kannibaalilta	kannibaaleilta
allatiivi	kannibaalille	kannibaaleille
muut sijamuodot
essiivi	kannibaalina	kannibaaleina
translatiivi	kannibaaliksi	kannibaaleiksi
abessiivi	kannibaalitta	kannibaaleitta
instruktiivi	–	kannibaalein
komitatiivi	–	kannibaaleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kannibaali-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Termi kannibaali on itse asiassa peräisin Kolumbukselta. Saavuttuaan 1400-luvun lopulla Karibialle hän kuuli tarinoita hurjasta ja sotaisasta heimosta, karibaaleista, jotka söivät ihmislihaa. Koska Kolumbus kuvitteli olevansa Intiassa, hän uskoi ihmisten tarkoittavan khan-ibaaleja, suuren kaanin alamaisia, ja näin termi yhdistyi ihmissyöntiin.^[2]

1. eläin joka syö oman lajinsa jäseniä

↑ Bargum, Katja & Kokko, Hanna. Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä. WSOY. Helsinki. 2008. ISBN 978-951-0-34020-2: s. 259
↑ Kaaro, Jani. Sääli ja muita syitä ihmissyöntiin. Tiede-lehti 11/2010. Verkkoversio