kansallistaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakansallistaminen (38)
- teonnimi verbistä kansallistaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kansallistaminen | kansallistamiset |
genetiivi | kansallistamisen | kansallistamisten kansallistamisien |
partitiivi | kansallistamista | kansallistamisia |
akkusatiivi | kansallistaminen; kansallistamisen |
kansallistamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kansallistamisessa | kansallistamisissa |
elatiivi | kansallistamisesta | kansallistamisista |
illatiivi | kansallistamiseen | kansallistamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kansallistamisella | kansallistamisilla |
ablatiivi | kansallistamiselta | kansallistamisilta |
allatiivi | kansallistamiselle | kansallistamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kansallistamisena (kansallistamisna) |
kansallistamisina |
translatiivi | kansallistamiseksi | kansallistamisiksi |
abessiivi | kansallistamisetta | kansallistamisitta |
instruktiivi | – | kansallistamisin |
komitatiivi | – | kansallistamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kansallistamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kansallistamis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kansallistaa + johdin -minen