kansleri
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kansleri (6)
- eräiden hallintovirkamiesten nimitys
- Saksan ja Itävallan pääministerin nimitys
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑnsleri/
- tavutus: kans‧le‧ri
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kansleri | kanslerit |
genetiivi | kanslerin | kanslerien kanslereiden kanslereitten |
partitiivi | kansleria | kanslereita kanslereja |
akkusatiivi | kansleri; kanslerin |
kanslerit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kanslerissa | kanslereissa |
elatiivi | kanslerista | kanslereista |
illatiivi | kansleriin | kanslereihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kanslerilla | kanslereilla |
ablatiivi | kanslerilta | kanslereilta |
allatiivi | kanslerille | kanslereille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kanslerina | kanslereina |
translatiivi | kansleriksi | kanslereiksi |
abessiivi | kansleritta | kanslereitta |
instruktiivi | – | kanslerein |
komitatiivi | – | kanslereine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kansleri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. eräiden hallintovirkamiesten nimitys
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
liittokansleri, oikeuskansleri
Aiheesta muualla muokkaa
- kansleri Kielitoimiston sanakirjassa