kantaluu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakantaluu (18)
- kantapään luisen sisuksen muodostava luu (tieteellinen nimi: calcaneus)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑnt̪ɑˌluː/
- tavutus: kan‧ta‧luu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kantaluu | kantaluut |
genetiivi | kantaluun | kantaluiden kantaluitten |
partitiivi | kantaluuta | kantaluita |
akkusatiivi | kantaluu; kantaluun |
kantaluut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kantaluussa | kantaluissa |
elatiivi | kantaluusta | kantaluista |
illatiivi | kantaluuhun | kantaluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kantaluulla | kantaluilla |
ablatiivi | kantaluulta | kantaluilta |
allatiivi | kantaluulle | kantaluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kantaluuna | kantaluina |
translatiivi | kantaluuksi | kantaluiksi |
abessiivi | kantaluutta | kantaluitta |
instruktiivi | – | kantaluin |
komitatiivi | – | kantaluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kantaluu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaayhdyssana sanoista kanta ja luu
Käännökset
muokkaa1. calcaneus
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- kantaluu Kielitoimiston sanakirjassa