kantavuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakantavuus (40)
- se, että on kantava
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑnt̪ɑʋuːs/
- tavutus: kan‧ta‧vuus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kantavuus | kantavuudet |
| genetiivi | kantavuuden | kantavuuksien |
| partitiivi | kantavuutta | kantavuuksia |
| akkusatiivi | kantavuus; kantavuuden |
kantavuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kantavuudessa | kantavuuksissa |
| elatiivi | kantavuudesta | kantavuuksista |
| illatiivi | kantavuuteen | kantavuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kantavuudella | kantavuuksilla |
| ablatiivi | kantavuudelta | kantavuuksilta |
| allatiivi | kantavuudelle | kantavuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kantavuutena | kantavuuksina |
| translatiivi | kantavuudeksi | kantavuuksiksi |
| abessiivi | kantavuudetta | kantavuuksitta |
| instruktiivi | – | kantavuuksin |
| komitatiivi | – | kantavuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kantavuude- | |
| vahva vartalo | kantavuute- | |
| konsonantti- vartalo |
kantavuut- | |